Vesimeloni uunituoreiden leivonnaisten tuoksu täyttää ilman, ilmoittaen Joulun saapumisesta Italiassa. Tämä on aikaa, jolloin perheet kokoontuvat yhteen ja jakavat sukupolvien aikana periytyneitä kulinaarisia perinteitä.
Olemme aiemmin puhuneet pandorosta ja mandorlatoista, ja tänään haluamme puhua muista alueellisista perinteistä.
Panettone, joka on peräisin Pohjois-Italyasta, on pehmeä herkku sitrushedelmien ja kandittujen hedelmien tuoksuilla, joka vuosien teollisuuden jälkeen on nyt löydetty herkkujen mestareiden tekemänä.
Sen historia juontaa juurensa 1400-luvulle Milanoon.
Kertomuksen mukaan nuori Ulivo degli Atellani loi tämän herkullisuuden voittaakseen rakastettunsa sydämen, leipurin tyttären. Legendan mukaan kokki, joka oli vastuussa Ludovico il Moron joulupöydästä, unohti jälkiruoan uuniin ja poltti sen. Hätään jouduttuaan, apulainen ehdotti käyttämään kaapissa olevia jämiä, minkä seurauksena syntyi panettone.
Pandoro, puolestaan, on veronalainen erikoisuus, joka on juhlapyhien symboli. Sen tähtimäinen muoto ja tomusokerikuorrutus muistuttavat jouluyön taikasta. Vuonna 1884 Domenico Melegatti, veronalaisen makeusteollisuuden perustaja, esitteli pandoron.
Sen alkuperäinen resepti, joka muutti perinteisen leivonnaisen reseptiä, sai niin paljon suosiota, ettei kukaan jäljittelijä onnistunut sitä toistamaan.
Tänä päivänä pandoro on yksi Italian suosituimmista joululeivonnaisista (tästä löydät lisää pandoron ja panettonen historiasta) ja sitä voidaan nauttia eri versioissa, kuten täytettynä kermakastikkeella tai suklaakuorrutettuna.
Toskana on vahva panforte: rikas ja tuntuva leivonnainen, jota rikastetaan mausteilla, pähkinöillä ja kuivatuilla hedelmillä, ja sen historia juontaa juurensa vuoteen 1000.
Laziossa, puolestaan, pangiallo, manteli- ja kandittujen hedelmien kanssa, on aito kultajyvä, joka ei voi puuttua joulupöydistä.
Tämä herkku on peräisin imperiumin ajalta ja sitä perinteisesti nautittiin talvipäivänseisauksen juhlintana, symboloiden auringon paluuta.
Etelä-Italia on kuuluisa ainutlaatuisista joulukulinaarisista perinteistään.
Campaniassa rococò hallitsee hurmaavalla yhdistelmällään mantelia, hunajaa ja appelsiininkuorta, mutta se ei ole ainoa juhla-ateria: zeppole ja mostaccioli näyttelevät myös keskeistä roolia joulun juhlavalmisteluissa.
Salentossa, puolestaan, cartellate, hunajalla ja vincottolla päällystettynä, ovat juhlapyhien tyypillisiä makeisia.
Niiden muoto, kristillisessä perinteessä, edustaa aureola tai siteet, joihin Jeesus-lapsi käärittiin.
Italiassa joulu on makujen ja perinteiden räjähdys.
Eri alueet tarjoavat monenlaisia joululeivonnaisia, jokaisella oma historia ja merkitys.
Nämä leivonnaiset eivät ole vain ruokaa, vaan yhteys menneisyyteen ja perhesiteiden symboli.
Suosittelemme maistamaan
✔ Olet lisännyt tuotteen ostoskoriisi!